Lukupiiri

4. lukupiiri: Julian Caldecott Vesi

4.4. lukupiirissä käsiteltiin brittiläisen ekologin Julian Caldecottin kirjaa Vesi: maailmanlaajuisen kriisin syyt, seuraukset ja kustannukset (HS kirjat, 2008). Teos kuljettaa tutkimusmatkalle maapallon mitä erilaisimpiin vesiekosysteemeihin kosteikoista valtameriin ja kertoo, miten ihmisen toiminta on niitä muuttanut, ja mitä siitä on seurannut.

Ihmisen pyrkimys hallita vettä on hämmästyttävän vahva. Osuvasti Caldecott kysyy, kuka ei olisi jo lapsena yrittänyt padota pikku puroja ja seurannut, kuinka vesi etsii uusia uomia. Aikuisena leikki muuttuu isoksi ja todeksi. Vettä padotaan, ohjataan, porataan ja pumpataan. Joet suoristetaan ja järvet kuivataan. Samalla vesi on elinehto ja myös kulttuurisesti ja uskonnollisesti tärkeä ihmisille. Monet rakastavat vettä ja matkaavat lomalla veden äärelle. Silloin ei ehkä tule ajatelleeksi, että aidon ja alkuperäisen sijaan kohtaamme muokatun ympäristön, jossa monet entiset ekosysteemipalvelut on menetetty. Thaimaalaisen hiekkarannan paikalla olikin ennen mangrovemetsä, joka suojasi rannikkoa tulvilta ja hyökyaalloilta. Caldecott korostaa, että ratkaisujen löytäminen tulevaisuuden vesikriiseihin vaatii ekosysteemien toiminnan kokonaisvaltaista tarkastelua, rajat ylittävää yhteistyötä ja sopeutumista makean veden rajallisuuteen.

Helposti unohdamme myös virtuaalisen veden. Esimerkkinä Caldecott mainitsee, että yhden puuvillaisen T-paidan tuottamiseen kuluu 2,8 tonnia vettä. Se voi olla peräisin kuivuvasta joesta, kutistuvasta järvestä tai tyhjenevästä pohjavesivarastosta toiselta puolelta maailmaa. Täällä Suomessa lähiruoka on jo ihmisten huulilla, mutta milloin tulee virtuaalinen ”lähivesi” ja me vesirikkaat väistymme köyhempien juoma-astioilta?

Kirjan viimeinen luku tarjoaa helppoja käytännön ohjeita veden suojelemiseksi. Valitse vaikkapa jokin seuraavista:

  • osta vähemmän tavaraa ja mahdollisimman paikallisia tuotteita
  • kysy yrityksiltä ja poliitikoilta, mitä he tekevät veden laadun ja suojelun hyväksi
  • kokoa ryhmä kunnostamaan paikallisia pienvesiä

2. lukupiiri: Elina Lappalainen – Syötäväksi kasvatetut

Lukupiirissä 31.1. Kaisa-talon kahvilassa keskusteltiin Elina Lappalaisen kirjasta Syötäväksi kasvatetut (Atena 2012), joka käsittelee suomalaista kotieläintuotantoa. Kirja voitti syksyllä Tieto-Finlandia-palkinnon. Hienoa, että näin painava ja laajoja ihmisjoukkoja koskettava aihe nousi kirjan avulla valokeilaan!

Takakannessa tiivistetään kirjan tapa kertoa eläintuotannosta sanoilla ”kaunistelematta mutta kauhistelematta”. Tämä pätee. Lappalainen kuvaa vierailujaan tiloille ja teurastamoihin tarkan analyyttisesti. Hän tuo esiin haastattelemiensa ihmisten erilaiset näkökulmat ketään tuomitsematta. Hän kertoo myös oman mielipiteensä, mutta korostaa, että jokainen kuluttaja tekee omat johtopäätöksensä arvostuksiensa pohjalta. Ainoa teesi, josta Lappalainen ei tingi, on, että kuluttajan tulee saada nykyistä helpommin ja todenmukaisemmin tietoa eläintuotteiden alkuperästä ja kotieläinten hyvinvoinnista. Kirjassa ihmetellään niin elintarvikkeiden hyvinvointimerkkien puutetta, kananmunapakkausten tennistä pelaavia tipuhahmoja kuin sitä, ettei teurastamossa saa kuvata päätöntä kanaa. Osin kuluttajaa pidetään pimennossa tai johdetaan harhaan; osin on kyse siitä, etteivät kuluttajat edes halua tietää.

Lappalaisen oma arvio on, että suomalaisessa kotieläintuotannossa asiat ovat suhteellisen hyvin. Suurimpiin hyvinvointiongelmiin hän lukee muun muassa nautojen pitämisen parressa sekä vasikoiden nupoutuksen ja karjuporsaiden kastroinnin ilman kivunlievitystä. Lappalainen kertoo, ettei kirjan kirjoittaminen tehnyt hänestä kasvissyöjää, mutta sai kiinnittämään entistä enemmän huomiota ruokavalintoihin.

Lukupiiriläiset pitivät kirjan suurimpana antina tarkkoja kuvauksia kotieläinten elämästä syntymästä kuolemaan. Maataloustieteitä opiskelleistakin harva on käynyt broilerihallissa tai teurastamossa. Lappalaisen kirkas, havainnollinen kieli ja kuvat vetivät lukijan tehokkaasti mukaan vierailuille.

1. lukupiiri: Michael Pollan – Oikean ruoan puolesta

Yhdistyksen lukupiiritoiminta pyörähti käyntiin torstaina 1.11. Helsingin yliopiston tiedekulmassa. Ensimmäisellä kerralla analysoitavana oli yhdysvaltalaisen toimittajan ja aktivistin Michael Pollanin Oikean ruoan puolesta (In Defense of Food).

 

Pollan argumentoi kirjassaan, että yhdysvaltalaisten terveys- ja liikalihavuusongelmat johtuvat alati muuttuvista ravitsemussuosituksista, jotka ovat elintarviketeollisuuden ja suuryritysten ohjailtavissa ja muovailtavissa. Kirja on mukaansatempaava ja helppolukuinen, mutta ei aina tieteeseen perustuva. Teos on lähes pamflettimainen, ja ehkä juuri siksi herättelevä. Kirjassa käsitellään pääosin yhdysvaltalaista ruokakulttuuria (tai sen puutetta), joten kaikki väittämät eivät sovellu Suomeen tai edes Eurooppaan.

Kirjan pääteesit voisi tiivistää näin:

  • Ruoka on enemmän kuin ravintoaineidensa summa, eikä yksittäisten ravintoaineiden kautta ole pystytty selittämään, mikä tekee tietystä ruokavaliosta terveellisen tai epäterveellisen.
  • Ravitsemustiede tutkii enimmäkseen yksittäisiä ravintoaineita, ja elintarviketeollisuus hyödyntää tätä tutkimusta omien intressiensä mukaan.
  • Länsimainen kuluttaja uskoo elintarviketeollisuuden viestin siitä, mitä ravintoaineita tulisi milloinkin syödä. Elintarviketeollisuus ja ravitsemustiede ovat näin vieneet ruokakulttuurin paikan.
  • Elintasosairauksien lisääntymisen lisäksi ravintoainekeskeisyys haittaa ruoasta nauttimista. On unohtunut, että ruoasta saatavaan hyvinvointiin vaikuttavat myös mm. sosiaaliset, emotionaaliset ja ekologiset tekijät.
  • Pollanin yksinkertaiset ohjeet kuuluvat: unohda ravintoaineet ja terveysväitteet, syö lisää kasviksia ja vähän jalostettuja tuotteita, jotka isoisoäitisikin olisi tuntenut ruoaksi.

Keskustelussa Pollanin väitteet saivat enimmäkseen kannatusta, mutta esitystapa, kova kärjistäminen ja ajoittainen viitteiden puute herättivät myös ärsyyntymistä ja kysymyksiä tietojen luotettavuudesta. Kaipasimme mukaan ravitsemustieteilijöitä, joiden mielipiteitä teoksen ravitsemustiede-kritiikistä olisi ollut mielenkiintoista kuulla.

Tule mukaan seuraavaan lukupiiriimme, ja muistathan, että paikalle voi tulla kuuntelemaan ja keskustelemaan, vaikka et olisi lukenut käsiteltävää kirjaa ollenkaan.