Lukupiiri: Viestejä saarilta

Lukupiirissä 3.10. keskusteltiin Ilkka Hanskin teoksesta Viestejä saarilta. Kirjassa maailmankuulu ekologi muistelee elävästi tutkijanuraansa kuljettaen lukijaa mitä erilaisimmille saarille aina lapsuuden Haminanluodolta Madagaskarille ja Grönlantiin. Samalla hän selittää esimerkkien kautta, miksi luonnon monimuotoisuus vähenee ja mitä siitä seuraa.

Suurin yksittäinen uhka luonnon monimuotoisuudelle on luonnontilaisten ja puoliluonnontilaisten elinympäristöjen väheneminen ja pirstaloituminen laajenevan ihmistoiminnan seurauksena. Toinen vakava uhka ovat haitalliset tulokaslajit, joita ihminen on kuljettanut sekä tahallisesti että tahattomasti uusille alueille. Lajien katoaminen on yleensä seurausta useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta: esimerkiksi tulokaslaji voi vallata alkuperäislajin elinalueen tietyllä alueella. Toisaalla sopivia elinympäristölaikkuja saattaisi olla vielä jäljellä, mutta elinympäristön pirstaloitumisen takia yksilöt eivät kenties pysty siirtymään niille.

Kirjan lopussa Hanski pohtii kiinnostavasti ihmisen toimintaa maapallolla. Aivan kuten muillakin eliölajeilla ihmisen toimintaa ei ohjaa lajin etu vaan yksilön tai pienen ryhmän etu. Traagisesti tiedostamme, että tuhoamalla monimuotoisuutta tuhoamme hiljalleen oman lajimme elinympäristön, mutta emme silti ole kyenneet muuttamaan toimintaa. Maapallo on liian suuri saari, jotta näkisimme sen rajat tai tuntisimme yhteyttä koko ihmispopulaation kesken. Laiha lohtu on, että kun ihminen joskus katoaa, elämä maapallolla jatkuu – köyhtyneenä ja muuttuneena, mutta jatkuu kuitenkin. Kirja ei vala suurta uskoa tulevaisuuteen, mutta toivottavasti se herättelee ihmisiä ymmärtämään monimuotoisuuden perustavanlaatuista merkitystä ja pohtimaan omien tekojen vaikutuksia tulevien sukupolvien elämään.